Kun kohtasin punkin koiralenkillä

Hannan tarina

Maa lenkkikenkien alla oli kuiva ja vironnut kevään kohmeesta. Hanna kumartui niityn laidalla koiransa ylle ja irrotti hihnan pannasta. Islanninlammaskoira Askur kirmasi keskelle niittyä ja alkoi kaivaa kuoppaa. Hanna käveli hitaasti perässä. Verryttelyhousujen löysät lahkeet suojasivat jalkoja korsilta, jotka puskivat harvakseltaan maasta loppukevään innoittamana.

– Lenkkeilin kesällä 2014 paljon Maunulan seudulla. Annoin koiran poikkeuksellisesti temmeltää ja kaivella, koska niitty oli villiintynyt. Sekä koira, että lenkkarini olivat aivan mullassa, kun käännyimme kotimatkalle.

Mullan lisäksi lahkeisiin oli tarttunut puutiainen, joka Hannan tietämättä kipusi kangasta pitkin kohti reittä.

Sitkeä yllätys

Niittylenkkiä seuraavana iltana Hanna tuijotteli puuttuvan kaakelin paikkaa varpaiden alla. Samalla silmään osui roska reidessä.

– Yritin nypätä sen sormilla pois, mutta se ei irronnutkaan.

Hanna tajusi säikähtäen, ettei reiden ulkosyrjässä ollut roska, vaan punkki.

–Onneksi se ei ollut ehtinyt turvottaa kehoaan palloksi.

Punkki oli ehtinyt olla Hannan iholla reilun vuorokauden. Siinä ajassa se ehti salavihkaa puuduttaa ihon ja työntää sahalaitaisen imukärsänsä tiukasti ihon alle.

– En tuntenut punkkia lainkaan, vaikka se oli napakasti kiinni.

Pinsetit kädessä Hanna nappasi punkin otteeseensa. Punkin poistaminen koiralta oli Hannalle tuttua, joten otteet olivat varmat.

Hanna vetäisi punkin napakalla otteella ihosta irti. Iho venyi pinsettien otteessa ja punkki piti kiinni kaikin voimin. Lopulta punkki napsahti hiljaa irti, jättäen taakseen turvonneen ja punoittavan läiskän iholle.

Hanna pudotti punkin vessanpönttöön ja huuhteli sen pois näköpiiristä.

– Sitkeää punkkia on lähes mahdotonta liiskata hengiltä. Lapsuuden kodista opin, että ainoa varma tapa olisi polttaa punkki kuolleeksi. Yleensä kuitenkin huuhtelen ne viemäriin.

Tarkkailuaika

Hanna vilkuili reiden ihoa useamman kerran päivässä, viikkojen ajan. Punkin poistamisen jälkeen iho punoitti muutaman päivän.

– Samaan aikaan reiden iholla oli sattumalta pieni verenpurkauma, jonka takia yksi pintasuonista sinersi. Se huolestutti.

Punoitus laantui lopulta kokonaan, eikä muita oireita ilmaantunut.

Epämiellyttävä kohtaaminen punkin kanssa jätti jälkensä. Pienikin kutina sai Hannan miettimään, aiheuttiko punkki sen.

– Minusta tuli hyvinkin tarkka puistelemaan lahkeet ennen eteiseen astumista. Olen myös pitänyt ulkovaatteet visusti erillään sisävaatteista punkkikokemuksen jälkeen.

Pidentynyt tartuntakausi

Punkin puremasta on nyt lähes kaksi vuotta. Hanna rapsuttaa tuttuun tapaan koiransa vatsaa kotinsa keittiössä. Mukavalla hellittelyhetkellä on kuitenkin myös toinen merkitys: punkkitarkastus. Kutsumattomien vieraiden määrä on kasvanut huimasti viimeisen yhdeksän vuoden aikana, jolloin Hannalla on ollut koira.

– Aiemmin punkkeja kohtasi loppukesästä harvakseltaan. Nyt niitä lähes rapisee koiran turkista useiden kuukausien ajan alkukeväästä lähtien. Omasta ihostaan Hanna ei ole punkkia helpotuksekseen toistamiseen löytänyt. Se on tarkkaavaisuuden ja hyvän tuurin summa.