Kun kohtasin punkin pihapiirissä

Tommin tarina

Tommi vetäisi nopeasti tuulihousut ylleen, sujautti lenkkarit jalkaan ja astui ulos omakotitalon ovesta. Hengitys höyrysi loppusyksyn viileässä ilmassa, mutta aurinko lämmitti vielä kasvoja. Tommi ohitti alppiruusupensaan ja kiersi polkua pitkin valkoiseksi rapatun talon taakse. Takapihan laidassa seisoi vaja täynnä polttamistaan odottavia halkoja. Pihapiiristä oli kaadettu kaksi suurta koivua, joita riitti takan täytteeksi pitkäksi aikaa.

Tommi lastasi sylinsä täyteen koivuhalkoja ja palasi takaisin sisään. Puulaatikon virkaa toimitti vanha panimoyhtiön pullolaatikko, joka oli löytynyt kirpputorilta. Tommi asetteli halot laatikkoon. Hommassa tuli lämmin, joten hän riisui hiostavat tuulihousut ja jatkoi kotiaskareitaan bokserit jalassa.

– Sitten tulin takaisin olohuoneeseen laittamaan takkaan tulta. Sain sen syttymään ja jäin takan ääreen istuksimaan. Huomasin, että minulla oli sylissä jotain roskia, mitä nyt haloista aina tulee. Siistin vähän syliä, mutta yksi roska ei lähtenytkään reidestä.

Tommi katsoi tarkemmin. Roska olikin punkki.

– Ajattelin, että mitä ihmettä, nyt on lokakuu, istun himassa sisällä ja minulla on ihka elävä punkki reidessä kiinni.

Ikävä yllätys

Tommi tiesi heti, miten toimia punkin suhteen. Mieleen muistui lehtijuttu punkin irrottamisesta. Punkkipihditkin odottivat valmiina kodin lääkekaapissa. Niillä Tommi irrotti punkin reidestään varovasti ettei punkin pää jäisi ihon sisään.. Onneksi punkki ei ollut turvonnut eli se ei ollut ehtinyt imeä itseään vielä täyteen verta. Se irtosikin ihosta melko helposti.

Borrelioosiriskin minimoidakseen Tommi jäi tarkkailemaan ihoaluetta, jossa punkki oli ollut. Kun ihossa muutaman päivän kuluttua edelleen näkyi pyöreä punoittava alue, Tommi meni varmuuden vuoksi lääkäriin. Punoitus laantui onneksi antibiooteilla eikä mitään oireita ole sen jälkeen tullut.

– Borrelioosihan on siitä salakavala tauti, että se voi jäädä vähän piileväksi ja voi aiheuttaa hermovaurioita tai vikoja. Antibioottien ansiosta riskin pitäisi olla minimissä, Tommi sanoo ja kopauttaa puista pöytää.

Punkki vaanii pihapiirissä

Punkin lymyily halkokasassa tuntui Tommista uskomattomalta.

– Aika sitkeitä otuksia ne ovat, mikä tarkoittaa myös sitä, että jos liikkuu luonnossa myöhään syksyllä, on sielläkin syytä olla varuillaan. Silloin riski on tietysti pienempi, kun on enemmän vaatetta päällä.

Punkin kohtaaminen on saanut Tommin kiinnittämään enemmän huomiota punkkivaaraan. Jos
edessä on retki rannikkoseuduille, hän huolehtii, että heinikossa kulkiessa kaikki ihoalueet on peitetty.

– Pidän huolen, etteivät nilkat ole paljaana. Vedän sukat mahdollisimman ylös, vaikka lahkeiden päälle. Teen myös punkkisyynin kun tulen kotiin.

Valkoisen omakotitalon takka lämpiää edelleen useana iltana ja viikonloppuna. Halot haetaan vieläkin sylissä takapihan katoksesta. Mutta kohtaaminen säilyy mielessä. Punkin voi saada iholleen vaikka omalta pihalta.