Tietoa punkeista
Puutiainen, tutummin punkki, on hämähäkkieläimiin kuuluva pieni niveljalkainen. Punkki viihtyy parhaiten kosteilla ja metsäisillä alueilla, joissa on tiheä aluskasvillisuus.
Suomesta on tavattu noin 1 500 eri punkkilajia, joista puutiainen ja taigapunkki levittävät muun muassa yleisesti tunnettuja tauteja: borrelioosia ja TBE:tä eli puutiaisaivokuumetta. Lajit ovat ulkonäöltäänkin hyvin samankaltaiset. Niiden väliset erot käyvät ilmi vasta mikroskoopin avulla.
Punkin elinvaiheet
Punkin elinikä on 2–4 vuotta, ja se kehittyy muutaman kymmenesosamillimetrin kokoisesta toukasta 3-5 millimetrin aikuiskokoon.
Puutiainen käy elämänsä aikana läpi kolme eri kehitysvaihetta: larvasta eli toukasta nymfiksi ja sen jälkeen aikuiseksi. Jokaisessa vaiheessa se tarvitsee veriaterian kehittyäkseen edelleen. Suomen ilmastossa kehitys vaiheesta toiseen kestää noin vuoden.
Punkin elinympäristö
Puutiainen on aktiivinen vähintään viiden asteen lämpötilassa. Puutiaiskausi kestää Suomessa tavallisesti jopa helmi-maaliskuusta joulukuuhun. Lämpimämmässä Keski-Euroopassa puutiaiskausi on pidempi.
Ollessaan aktiivinen punkki odottaa kasvillisuuden seassa, esimerkiksi ruohonkorrella 10–20 sentin korkeudella maanpinnasta, että sopiva eläin kulkee ohi. Tyypillisiä isäntäeläimiä punkille ovat hiiret ja myyrät, mutta myös suuret nisäkkäät, ja joskus ihminen. Verta imevillä Ixodes -suvun puutiaisilla ei ole silmiä. Ne tunnustelevat eturaajoissaan olevan erityisen elimen avulla ympäristöään ja aistivat sen avulla hiilidioksidia, hajuja sekä liikettä. Punkki tarttuu etujaloillaan ohikulkevaan uhriinsa.
Lue tarkemmat ohjeet punkin irroittamiseen täältä.